Merimasku

Merimasku lyhyesti

Merimasku oli itsenäinen kunta kunnes se vuonna 2009 liitettiin Naantaliin.  Ennen vuoden 1865 lakiuudistusta Merimasku kuului Maskun hallintopitäjään. Varhaisimmat kirjalliset tiedot Merimaskusta ovat vuodelta 1556. Kirkollisesti Merimasku kuului Naantalin seurakuntaan ja oikeudenhoidollisesti Rymättylän käräjäkuntaan.

Vuonna 1865 Merimaskusta tuli itsenäinen kunta.

Korkeat mäet ovat mahdollistaneet alueella asumisen jo kivikaudella ainakin Kaasavuorella ja Villivuorella, joista on löydetty muinaisia asuinpaikkoja. 

Vakinainen väestö asettui alueelle viimeistään 1300-luvuilla. Merimasku oli pitkään Maskun aatelisten kalastusaluetta.

Kallioiset mäet ovat tyypillistä Merimaskua ja niiden väliin jäävä alavampi maa on aikanaan raivattu viljelyksille. Leuto ilmasto mahdollistaa pitkän kasvukauden tarvitsevien lajien, kuten sokerijuurikkaan, kurkun ja varhaisperunan viljelyn.

Pitkä ja lämmin syksy ja sopiva sijainti lintujen muuttoreiteillä houkuttelee lukuisia lintulajeja pysähtymään muuttomatkoillaan Merimaskun Köylijärvelle ja Taattistenjärvelle.

Merimaskun pitäjän (entisen kunnan) pinta-ala on 101 neliökilometriä, josta puolet on vettä. Alueeseen kuuluu 94 saarta, joista muutamassa on edelleen ympärivuotista asutusta. Suurin osa Merimaskua on Otavan saarella. Vuonna 1970 saarelta on päässyt Naantalin Luonnonmaalle Särkänsalmen sillan kautta ja vuonna 2002 valmistunut Kirkonsalmen silta yhdisti saaren mantereeseen ja samalla poistui lossi Kirkonsalmelta.

Vuonna 1910 Merimaskussa oli noin tuhat asukasta ja väestö oli vähenemään päin. Vain siirtolaisten tulo sotavuosien jälkeen kasvatti kunnan väkilukua. Vuonna 1975 oli muuttoliikkeen aallonpohja, kun asukkaita oli 648. Tämän jälkeen väkimäärä kasvoi uuden sillan ja Hellemaan kaavoituksen myötä. Vuoden 2020 lopussa vakituisia asukkaita oli 1703. Kesäasukkaiden saapuessa määrä lähes kaksinkertaistuu.