Huikea Villivuori

Villivuori on Naantalin Merimaskussa Otavan saarella sijaitseva yli 100 hehtaarin laajuinen kallioylänköalue, jonka korkein kohta on noin 60 metriä merenpinnan yläpuolella. Vuonna 1994 sinne on perustettu noin 10 hehtaarin suuruinen luonnonsuojelualue. Huipulta löytyy kaksi pronssikautista hautaröykkiötä. Villivuori on mainio retkikohde niin autoileville kuin pyöräilijöillekin.

Villivuoren parkkipaikka ja infotaulu löytyvät Merimaskusta Koverintie 330 kohdalta. Opastauluun on merkitty reitti ja kirjoitettu ohjeet kulkijalle. Reitin edestakainen pituus on n. 2 km ja se on merkitty keltaisin merkein.

Alkumatka on helppokulkuista pellonreunaa, josta poiketaan viitan osoittamalle metsäpolulle. Melko lyhyen matkan päässä aukeaa kaunis mäntymetsä, jossa sitten riittääkin ihailtavaa ja ihmeteltävää. Silmiin osuu heti mahtavan upeita kalliojyrkänteitä. Aivan polun reunassa on valtavia kallionlohkareita, joiden väliin jää kapea rotko ja kaikenlaisia koloja ja onkaloita, joissa saattaa asustella peikkoja ja haltijoita. Isot sammaleiset kivet ovat kuin suoraan satukirjasta. Mäntymetsä on vehreää ja rehevää korkeine mustikanvarpuineen ja syksyn tullen sienineen.

Pitkin matkaa saat ihastella erilaisia sammaleita ja jäkäliä. Käkkärämännyt antavat oman ilmeensä alueelle. Niitä löytyy jos jonkin mallisia ja kokoisia, harmaaksi kelottuneita taideteoksia. Vain mielikuvitus on rajana, jos lähtee kuvittelemaan, mitä ne kaikki kertovat meille entisaikojen elämästä tai mitä ne voisivat esittää.

Valtavien siirtolohkareiden vastapainoksi nouset laajalle avokallioalueelle. Siinä onkin ainoa kohta, joka vaatii vähän fyysistä ponnistelua. Tarkkaavainen kulkija voi löytää vaikkapa teeren papanakasan tai kuulla kehrääjän ääntelevän. Luonto on läsnä kaikkialla. Kuivilla kallioilla ja kosteikkonotkelmissa viihtyvät parhaiten varvut kuten suopursu, variksenmarja tai juolukka. Tässä kohtaa polkua näköalat laajalle ympäristöön ovatkin jo todella komeat. Metsää loputtomiin joka puolella, mutta myös meri pilkottaa lännen suunnalla. Joitakin nykypäivän maamerkkejä kuten linkkimastoja ja ainakin yksi vesitorni erottuu maisemasta. Lähituntumassa voi tunnistaa myös Taattistenjärven ja Merimaskuntien.

Saavut 10 hehtaarin suuruiselle luonnonsuojelualueelle ja reitin päätepisteeseen, jossa sijaitsevat kaksi pronssikautista hautaröykkiötä. Ne ovat vaikuttavia entisaikojen muistomerkkejä eletystä elämästä. Tosin kiviä on levitelty, eivätkä haudat siten ole alkuperäisessä asussaan. Lakialueelta löydät myös pienen suon ja pyöreiden kivien muodostaman muinaisen rantakivikon.

Tähän on hyvä pysähtyä kuvittelemaan, millaista elämä on voinut olla tuhansia vuosia sitten. Villivuori oli pelkkä meren ympäröimä kallioluoto, ehkä hyljekari. Useimmiten hautaröykkiöt ladottiin lähelle rantaa, mutta nämä haudat ovat kallion laella. Onko se merkki siitä, että tänne on haudattu merkkihenkilöitä – yksi tai useampia? Onko hautoja kaivettu kauan sitten siinä toivossa, että sieltä löytyisi vainajan mukana haudattuja arvoesineitä? Anna mielikuvituksen laukata.

Jäljelle jääkin vain sopivan evästelypaikan katseleminen.

Villivuoresta muissa medioissa: 

Lataa opaskartta tästä
YouTube-videon näyttäminen ei onnistunut. Tarkista markkinointievästeiden hyväksyminen ja selaimen yksityisyysasetukset.

Kari Koskisen video luontopolkuretkestä.